4/17/2014

onko tämä loppu vai uusi alku
















3/24/2014

 photo tumblr_n2wkb9Egx91tw20y0o1_1280_zps089f09c2.jpg

Uusi portfolioni, se on hieman vaiheessa vielä.


 photo IMG_3686_zpsbc19b11d.jpg


 photo ksoidinta2_zps68968bbd.jpg


 photo IMG_3850_zps764eef45.jpg


 photo IMG_3654_zps9a9ecfc9.jpg



Kaikki on ihan keskeneräistä, mikään ei tule valmiiksi. Ja jos meinaisikin, tapaan huomaamattani lopettaa keskitiehen, ihan jotta kaikki olisi turvallisempaa. Vähän kuin tuo napapaitani, joka oikeellisesti ei peitä napaa, mutta ei aina rintojanikaan.

3/11/2014

if i just

 photo tirppajamauml_zpsaab6e143.jpg



 photo aumllaumlsti_zpsdc25d688.jpg


Sanon sitä ja ajattelen toista mutta yleensä vain siksi että hetki on väärä tai ajattelen toista vasta myöhemmin tai sitten vain huijaan teitä.
En tiedä mistä tämä kaikki lähtee ja onko siitä tullakseen mitään, tuskin kukaan tietää ja onko mitä tietääkään.
Tieto on saavuttamatonta, mitä he ajattelivat kun sanoivat tiedon olevan tieto ja todellisuuden tarua ihmeellisempää? Minä rakastun siihen joka uskoo magiaan ja silloin uskon itsekin.

Olen aika varma että tällä hetkellä moni kompastuu auenneisiin nauhoihinsa ja rahapussin sisältö leviää maahan mutta puna poskilla estää heitä keräämästä korttejaan 
ja että joku katsoo itseään peilistä mutta kuulee vain ääniä. 
Saattaa olla että joku päättää huomenna muuttuvansa muttei suostu tekemään sitä heti siinä hetkessä 
ja joku lupaa toiselle olevansa aina siinä mutta lähtee kioskireissullaan oikean sijasta päättäväisenä vasempaan, mutta unohtaa kääntyä seuraavasta ja seuraavasta ja seuraavasta toiseen vasempaan ja päätyy takaisin kotiin ja tyytyy.

Odotetaanko minulta että tietäisin, ei kukaan vielä todella ole suoraan kysynyt: tiedätkö mitä sä teet tiedätkö mitä sä teet huomenna mitä illalla mitä kesällä mitä teet vuonna, ei ne uskalla koska tietävät että itkisin ja sortuisin
hiekaksi
mistä sinä löydät itsesi
?

Sen kun tietäisin. 



3/09/2014

ei mistään kotoisin

 photo meikuli_zpsc84fa332.jpg"Kuin villin lännen kaupunki, saluunoita ja junaratoja, vanhoja amerikanrautoja, kuolleita hevosia, okraa kaikkialla. Mutta siellä on korkeita kerrostaloja peittämässä näkymän turkoosinsävyiselle merelle, jonka rannassa ei voi kävellä, sielläon myrkkyjä ja tappajia, pieniä ja suuria, värikkäitä mutta huomaamattomia. Nousee jyrkästi rinne taivaisiin, siitä hiljalleen halkeilee paloja ja ne tippuvat kylän päälle. Jäljelle jääneet ihmiset ovat rakentaneet seinämään itselleen mökkejä ja joskus niitäkin irtoilee ja kaikki tippuvat ja kuolevat. Joku maanpinnalle jäänyt vanha nainen katsoo minua ja selittää ettei pelkää, koska tietää sydämessään millon kuolee eikä se ole vielä ja hänen selkänsä taa tippuu jyrkänteeltä talo ja hän virnistää, "mitä minä sanoin" ja kulkee nauraen pois. Huudan:
Olen suuri valehtelija! Suuri valhe! Minulla on aina ollut ympärilläni rakautta, se ei ole ongelma. Ongelma on aivan toinen: minä en syntynyt rakkaudesta. Kuinka silloin saatan koskaan itse oppia rakastamaan? Kuinka voin koskaan luoda mitään suurta kun syntymäni oli pettymys? Minulle on kuiskattu viisi kertaa korvaani: muista, sinä olet aina se yksi ja ainoa ja seuraavana päivänä minut korvaa joku muu me luullaan että 'jokivanhus meitä varten virtaa että meidän suuret haavet näitä puita kiinnostaaa ja me luullaan että kaiken sydämin voi koristaa, että joku varmaan juuri meitä jossain odottaa',  jatkanko siis elämääni loppuun asti vain valheessa? Onko se minun tieni? Tunnen kelluvani, mutta ehkä tämä ei olekaan pimeyttä, tyhjyyttä – ehkä tämä on vain todellisuus mutta minä en ole koskaan osannut olla siinä. Savukkeita, sytytän ne kynttilän liekistä, harjoittelin tupakoimaan stidein, onko tämä seuraava askel? Murskaan kiviä kuin steariinia käsissäin, nenäni vuotaa punaiselle paidalleni: verta, makaan tässä, saluunan edessä pölyisellä maalla, tunnelissa, lattialla, katossa on käärme, synti. Minä en ole koskaan tehnyt syntiä, ahneuteni ei ole ollut koskaan tarpeeksi tavoittelevaa. Oksennan vain kuohuviiniämpäreihin, Etu-Töölön vessoihin.  Ei viimeinen hidas vaan viimeinen kalja. Minä en sovi valkoisiin kahviloihin vaan hämäriin kapakoihin, olen kapakkaruusu ilman karuja kertomuksia.!
Nainen kävelee jo kaukana, se ei sanonut minulle enää että näen että näet ja minä juoksen teitä alas rannalle ja nousen soutuveneeseen, varastan sen ja matkaan meren yli kaupunkiin, joka rakentuu putkistoista ja silloista ja varkaudesta. Rakennan pesän maan alle ja makaan mustuneella vaahtomuovilla. Jossain lentää perhonen. Miksi hemmetissä jossain lentää perhonen? Kivistä rakennan itselleni suojelijoita joita nimitän ystävikseni ja he auttavat minut aika ajoin ylös ja vievät minut katsomaan aavaa vettä, jonka toisella puolella suurilla kallioilla isot järkäleet leijuvat ja kiertävät rinkiä ilmassa, kaunista tanssia.!"






 photo ehh2_zps9a67dc77.jpg







 photo eh1_zpsfcaa9729.jpg





2/21/2014

7B, kello 23.11, eräs päivä
jo lähellä kotia, vanha juopunut mies.
"Minusta piti tulla näyttelijä. Minusta tuli ihminen."

Joku olisi tuntenut sääliä, minä vain aloin pelätä vähemmän.


 photo IMG_3099_zps1e78e63b.jpg photo eh2_zps76d56005.jpg photo IMG_3187_zpsb900ffa7.jpg





 photo IMG_3100_zpsfc1935a4.jpg





 photo IMG_3003_zps4148b018.jpg


Huomenna aion kulkeä yksin kaduilla joilla olisin voinut asua. Vähän hukkua niihin ja ajatuksiini. Huomenna vain.